Alussa oli vain tyhjyys.

Tänään aamupäivällä aloitin projektiaiheen miettimisen toden teolla. Mielessä on muutamien viime viikkojen aikana pyörinyt erilaisia vaihtoehtoja, kuten kansantaloustiedepeli, projektinhallintatyökalu tai Space Invaders –tyyppinen peli. Mielessä on vilahtanut myös jonkinlainen taloudenhallintatyökalu, jossa voisi suorittaa esim. investointien kannattavuuslaskentaa. Käytettävissä olevan ajan rajallisuus on kuitenkin aiheuttanut sen, etten ole ehtinyt syvällisemmin pohtia minkään vaihtoehdon konkreettista toteutusta. Poikkeuksen muodostaa ehkä kansantaloustiedepeli, josta pidin pakollisen viiden minuutin demon OLO-sessiossa viikolla 48. Ajatuksenani oli tuolloin toteuttaa jonkinlainen ”Valtionvarainministerin painajainen” –työnimellä tuolloin kulkenut peli, jossa pelaaja toimisi kuvitteellisen valtion kansantalouden nokkamiehenä ja taistelisi esim. laukkaavaa inflaatiota ja kasvavaa budjettivajetta vastaan suorittamalla erilaisia tehtäviä, kuten taistelemalla inflaatiopeikkoa vastaan. Pelissä olisi erilaisia mittareita joilla edistymistä seurattaisiin, kuten velka-aste, inflaatioprosentti, korkotaso, pelaajan kansansuosio (sillä se voi kaataa pätevimmänkin ministerin ) ja vaikkapa muiden valtioiden luottamus. Tavoitteena voisi olla esimerkiksi budjettivajeen saaminen EU:n asettamien tavoitteiden mukaiseen 3 prosenttiin tai alle ilman, että kansansuosio menetettäisiin ja maassa pidettäisiin vaalit ennen aikojaan.

Idea sai kohtuullisen hyvän vastaanoton OLO-sessiossa, mutta itse olen pysynyt jatkuvasti skeptisellä kannalla. Tietääkseni Lappeenrannan Teknisessä Yliopistossa on joskus toteutettu jonkinlainen opetusohjelmisto, joka mallintaa kansantalouden toimintaa rajallisessa määrin mutta riittävästi, jotta sitä voidaan käyttää opetustarkoituksiin. Muuttujina on käytetty sellaisia asioita kuin työttömyysaste, inflaatio ja niin edelleen. Ongelma on siinä, että koska talous on dynaaminen systeemi ja sen syy-seuraussuhteet äärimmäisen monimutkaisia ja usein ennustamattomia, edes jonkinlaisen toimivan mallin aikaansaaminen voi olla äärimmäisen vaativa tehtävä. Lappeen Rannassa oli kai käytetty 43:a erilaista monimuuttujayhtälöä. Koska haluaisin kansispelini olevan kansantaloustieteeseen logiikassaan pohjautuva peli enkä vain pseudotieteellinen ilmestys, on todennäköistä, etten ehtisi saada peliäni toteutettua kunnolla niiden 80 tunnin aikana, joka ohjeellisesti tähän projektiin tulee käyttää.

Invaders-peli olisi varmasti toteutettavissa ainakin perustoimintojensa osalta kurssin puitteissa. Lisäksi siihen olisi varsin helppo keksiä erilaisia lisätoimintoja, joita voisi koodata peliin mukaan jos aikaa ja energiaa jää. Silti minua houkuttaa jokin hyödyllisempi ja vähemmän ”tavanomainen” kuin suoraviivainen räiskintä, jossa pääsisin menenmään siitä, mistä aita on matalin. No, ehkä asia ei ole aivan niin, koska yksinkertaisen idean voi toteuttaa tavalla, joka on haastava, mutta veri vetää muualle.

Projektinhallinta on hankalaa puuhaa, sen tiedän jo työni puolesta. Maailma on toki pullollaan erilaisia projektinhallintatyökaluja, toinen toistaan omituisempien konsulttien puuhastelemia, mutta omalle alalleni sopivaa työkalua ei ole vielä tullut vastaan. Koska tällaisen työkalun toteuttaminen tarjoaisi mahdollisuuden toteuttaa jotain, josta voi oikeasti joku hyötyä, ja jonka tekemisessä oppisi itse eniten, ajatus houkuttelee minua varsin paljon. Ongelmaksi nousee toki se, että jälleen kerran ohjelman toteuttaminen vaatii paljon projektinhallintaan ja siihen liittyviin kysymyksiin perehtymistä ennen kuin voi edes kuvitella pääsevänsä suunnittelemaan mitään muuta. Toisaalta, olisiko tuo niin kamalaa, että ymmärtäisi taas jotain asiaa hieman syvällisemmin?

–>lukemaan projekteista

edit: aikaa meni lauantaina 6.12. n. 5h, jonka aikana perehdyin enemmän JExcelin käyttöön, projektienhallintaan ja suunnittelin ohjelman toiminnallisuutta yleisellä tasolla.