Viimeisimmäsää talouselämässä oli mielenkiintoinen juttu, jossa haastateltiin tuota herkeämätöntä ja lahjomatonta valtion pääkirstunvartijaa, Raimo Sailasta. On ihan virkistävää toisinaan lukea talouspoliittisia mielipiteitä, jotka eivät ainakaan tunnu olevan poliittisesti motivoituja. Aina löytyy näitä yleisen mielipiteen perään hyppiviä populisteja, jotka eivät millään jaksa ajatella kansantaloutta muuna kuin kansansuosion saavuttamisen välineenä. Kun taantuma ja pankkikriisi uhkaa, voi toiminnasta lukea enemmän kuin puheista: talletusturvan nosto tuskin ketään sellaista hetkauttaa, jolla ei satu olemaan yli sataa tonnia pankissa. Pankeillehan se on kiva juttu, kun tiedetään, että valtiosta löytyy maksaja tarpeen tullen. Viime eduskuntavaaleissakin puhuttiin “jakovarasta” ja jaeltiin vero- ja muita etuuksia oikealle ja vasemmalle jo etukäteen. Silloinkin järjen äänellä puhui Sailas, joka muistutti, ettei talouden nousukausi kestä ikuisesti, ja kun on ylijäämää, täytyy elää suu säkkiä myöten ja säästää. Olipa taas pitkän linjan talousmies oikeassa. Neljä vuotta on kovin lyhyt aika kansantalouden mittakaavassa.
Toivottavasti homma pysyy Suomessa lapasessa ja vain kannattaville yrityksille ja kohteille annetaan tukea. Tällöin markkinatalouden jatkuvuus taattaisiin eikä ryhdyttäisi tekohengittämään muuten elinkelvottomia yrityksiä, kuten Jenkeissä taitaa valitettavasti käydä. Siellä nyt olevasta tilanteesta joku taisikin jo sanoa, että kapitalismi on köyhille ja sosialismi rikkaille.
